Taas ollaan töissä, aamuvuorossa. Väsyttää vieläkin se tiistai-iltainen. Ohi on ne ajat kun pystyi tempaisemaan ohimennen viiden promillen humalan ja lähteä seuraavana päivänä täysin virkkuna kaupungille shoppailemaan. Nykyään menee ainakin kaksi päivää normaalin olotilan saavuttamiseen.

Kunhan pääsen kotiin, aion tehdä meille jotain hyvää ruokaa. Itsetuntoni vaatii kohentamista, minun täytyy todistaa egolleni että osaan muutakin kuin vain olla lopettamasta juomista siinä vaiheessa kun olen vielä kutakuinkin fiksussa ja seurapiirikelpoisessa kunnossa.
Miehitykseni väittää sinnikkäästi minun osaavan monia muitakin asioita, mutta en usko. Miehet kyllä tietävät mistä milloinkin tuulee - ja mitä nainen haluaa kuulla lopettaakseen ärinän.

Typerä hidaste on, että duunipaikalla on tänään klo 14:00 synttärijuhlat joissa sitten on booliakin jne. Siellä pitää kohteliaisuudesta tietenkin olla vähintään tunti. Itse lopetin monia vuosia sitten jo omien synttäreideni kekkeröitsemisen. Tiesin että kenelläkään ei huvita työajan ulkopuolella pakkojuoda kolleegojensa kanssa (yhtäkkiä puhunkin jo pakkojuomisesta? Tekopyhyys huipussaan!).

Päivä alkaa, asiakkaat tulevat alakertaan ja toivottavat minulle hyvää huomenta. Ehkä tänään säteilen positiivisempaa energiaa? Pitäkää peukkuja.