Rakastan reseptejä.

Leikkaan ne irti lehdestä ja tallennan huolella tyhjästä Elovena-pakkauksesta tehtyyn laatikkoon. Vesi kielelläni katselen kuvia, luen miten ruoka valmistetaan, mietin onko kaikkia aineita kotona ja jos ei ole, mitä pitäisi ostaa.
Tapanani on haalia kaikki reseptit kauppojen ilmaislehdistä alkaen. Päätökseni on luja: liimaan ne reseptikirjaani ja kokeilen joskus. Enkä koskaan poikkea linjastani: heitän ne Elovenapakkaukseen päätöksenäni liimata ne jokupäivä reseptikirjaani ja ehkä joskus jopa onnistua yhtä niistä kokeilemaankin.

Tänään oli "jokupäivä".
Levittelin reseptit eteeni, niitä oli ainakin yli viisikymmentä. Teen löytöjä. Monia reseptejä ruuista joita en taatusti koskaan valmistaisi. Lajittelen leivonnaiset ja pullat pois; en ole niin makean ystävä. Ylihelpot reseptit heitän heti pois, kyllähän tässä on jo kananmuna opittu paistamaan. Jäljelle jää vieläkin kamalan suuri kasa. Urheasti alan siistimään saksilla reseptien reunoja repäisyjäljistä.

Pieni organisaattori minussa alkaa huomata ongelmia. Miten kategorisoin reseptit kun liimaan? En lainkaan? Eihän se käy. Entä reseptikortit joissa on kuva toisella puolella kuin teksti? En kyllä varmana ala kaikkien korttien tekstejä kirjoittamaan niiden liimattujen kuvien viereen. Hyvä liimakin on loppu, unohdin viimeksi ostaa lisää.

Kerään reseptit Elovenalaatikkoon ja päätän toistaiseksi vaan pyyhkiä pölyt hyllystä.