perjantai, 3. maaliskuu 2006
Kokkailua-ko?
Rakastan reseptejä.
Leikkaan ne irti lehdestä ja tallennan huolella tyhjästä Elovena-pakkauksesta tehtyyn laatikkoon. Vesi kielelläni katselen kuvia, luen miten ruoka valmistetaan, mietin onko kaikkia aineita kotona ja jos ei ole, mitä pitäisi ostaa.
Tapanani on haalia kaikki reseptit kauppojen ilmaislehdistä alkaen. Päätökseni on luja: liimaan ne reseptikirjaani ja kokeilen joskus. Enkä koskaan poikkea linjastani: heitän ne Elovenapakkaukseen päätöksenäni liimata ne jokupäivä reseptikirjaani ja ehkä joskus jopa onnistua yhtä niistä kokeilemaankin.
Tänään oli "jokupäivä".
Levittelin reseptit eteeni, niitä oli ainakin yli viisikymmentä. Teen löytöjä. Monia reseptejä ruuista joita en taatusti koskaan valmistaisi. Lajittelen leivonnaiset ja pullat pois; en ole niin makean ystävä. Ylihelpot reseptit heitän heti pois, kyllähän tässä on jo kananmuna opittu paistamaan. Jäljelle jää vieläkin kamalan suuri kasa. Urheasti alan siistimään saksilla reseptien reunoja repäisyjäljistä.
Pieni organisaattori minussa alkaa huomata ongelmia. Miten kategorisoin reseptit kun liimaan? En lainkaan? Eihän se käy. Entä reseptikortit joissa on kuva toisella puolella kuin teksti? En kyllä varmana ala kaikkien korttien tekstejä kirjoittamaan niiden liimattujen kuvien viereen. Hyvä liimakin on loppu, unohdin viimeksi ostaa lisää.
Kerään reseptit Elovenalaatikkoon ja päätän toistaiseksi vaan pyyhkiä pölyt hyllystä.
maanantai, 27. helmikuu 2006
Elämää finaalin jälkeen?
Pyyhin siis kosteat silmäni, kävin tupakilla, vaikeroin ystävättäreni kanssa hetken puhelimessa, möykkäsin miehitykselleni joka otti asian mielestäni liian lungisti (noh peli nyt on vaan peliä)(eikä oo!) ja menin päikkäreille.
Intensiivihalaus kaikille leijonamiehille. Häviäminen ruotsille on aina yhtä perkeleellistä, vaikka kyseessä olisi vain saappaanheittokisa. Olympiahopea on silti hieno juttu.
Intensiivihalaus kaikille leijonamiehille. Häviäminen ruotsille on aina yhtä perkeleellistä, vaikka kyseessä olisi vain saappaanheittokisa. Olympiahopea on silti hieno juttu.
lauantai, 25. helmikuu 2006
Robbie Williams
Näin siis järkevät ja viisaat aikuisetkin naiset haksahtavat omituisiin juttuihin: Näin unta Robbie Williamsista.
Olin unessa kateellinen tyttökaverilleni koska Robbie oli pitänyt hänen kanssaan silmäpeliä ja kutsunut konserttiinsa. Muistan miettineeni kuumeisesti kuinka reagoisin. Päätin selvästi valita mahdollisimman lapsellisen vaihtoehdon: kerroin kuulleeni että Robbie oli kutsunut jonkun toisenkin kaverini konserttiinsa (vähänkö meikän kaveripiirissä tapahtuu!?) eikä sitten itse konsertissa ollut muistanut ollenkaan koko naista. Tämä ei onnesta säteilevää ystävätärtäni hetkauttanut, itse asiassa hän ei alkuunkaan tuntunut henkilökohtaisesti kiinnostuneen Mr. Williamsista vaan näytti enemmänkin iloitsevan edessä olevasta rock-konsertista. Se taas teki tästä onnenpotkusta vieläkin epäoikeudenmukaisemman.
Loppuhuipentuma unessa oli se, että näin Robbien istuvan suuressa poreammeessa / sen reunalla naispaljouden keskellä. Kaikki olivat uikkareissa tai teepaidoissa eli seksiunesta ei ollut tässä tapauksessa kyse. Mitä teen minä? Kiipeän samaiseen ammeeseen ja asetun porukan keskelle viehkeästi kiemurrellen makaamaan. Ammeessa oli niin vähän vettä, etten edes kastunut kokonaan, mutta tästä huolimatta kuvittelin ilmeisestikin näyttäväni Bo Derekiltä vesiputouksen alla (pitkäsäärisillä kanssasisarillani vastaavanlainen uni kuuluu varmaan arkeen, minulla ei).
Kukaan ei reagoinut mitenkään yhtäkkiseen esittäytymiseeni.
En onneksi myöskään muista nousinko vannasta keräten kimpsuni ja kampsuni vai jäinkö vaan muina miehinä köllöttelemään yrittäen vaihtaa Bo Derekistä johonkin muuten vaan vedessä henkeviä miettivään naisrooliin.
Hyvää lauantai-aamua siis kaikille.
Olin unessa kateellinen tyttökaverilleni koska Robbie oli pitänyt hänen kanssaan silmäpeliä ja kutsunut konserttiinsa. Muistan miettineeni kuumeisesti kuinka reagoisin. Päätin selvästi valita mahdollisimman lapsellisen vaihtoehdon: kerroin kuulleeni että Robbie oli kutsunut jonkun toisenkin kaverini konserttiinsa (vähänkö meikän kaveripiirissä tapahtuu!?) eikä sitten itse konsertissa ollut muistanut ollenkaan koko naista. Tämä ei onnesta säteilevää ystävätärtäni hetkauttanut, itse asiassa hän ei alkuunkaan tuntunut henkilökohtaisesti kiinnostuneen Mr. Williamsista vaan näytti enemmänkin iloitsevan edessä olevasta rock-konsertista. Se taas teki tästä onnenpotkusta vieläkin epäoikeudenmukaisemman.
Loppuhuipentuma unessa oli se, että näin Robbien istuvan suuressa poreammeessa / sen reunalla naispaljouden keskellä. Kaikki olivat uikkareissa tai teepaidoissa eli seksiunesta ei ollut tässä tapauksessa kyse. Mitä teen minä? Kiipeän samaiseen ammeeseen ja asetun porukan keskelle viehkeästi kiemurrellen makaamaan. Ammeessa oli niin vähän vettä, etten edes kastunut kokonaan, mutta tästä huolimatta kuvittelin ilmeisestikin näyttäväni Bo Derekiltä vesiputouksen alla (pitkäsäärisillä kanssasisarillani vastaavanlainen uni kuuluu varmaan arkeen, minulla ei).
Kukaan ei reagoinut mitenkään yhtäkkiseen esittäytymiseeni.
En onneksi myöskään muista nousinko vannasta keräten kimpsuni ja kampsuni vai jäinkö vaan muina miehinä köllöttelemään yrittäen vaihtaa Bo Derekistä johonkin muuten vaan vedessä henkeviä miettivään naisrooliin.
Hyvää lauantai-aamua siis kaikille.
perjantai, 24. helmikuu 2006
Aamuhetki kullan kallis
Herätyskello soi taas 5:20. En näe vastapäisessä talossa vielä yhtään valaistua ikkunaa kun avaan sälekaihtimet katsoakseni lämpömittaria.
Jopa suihku haukottelee.
Hammasharja marisee.
Peilikin näyttää väsyneeltä.
Olin eilen urhea ja lähdin kekkereiltä jo klo 17:00. Tarjolla oli kaikenlaista kylmää pikkuhyvää ja tietysti kakkukahvia. Pääroolia pyöritti kuitenkin pitkän pöydän keskellä oleva valtava booli. Maku oli ihan hyvä mutta silti piti aina irvistää!? En ottanut kuin kolme lasia, en halua mitään humaluuksia vähään aikaan. Pari työkaveria oli tuonut jälkikasvunsakin mukaan, niitä sitten konttaili ja kitisi vähän joka paikassa.
Ihan jees oli, silti väsytti niin että oli nostettava kytkintä.
Pitää alkaa tekemään pakettitarjouksia. Varatkaa meiltä huone, saatte samaan hintaan myös kaupunkikiertoajelun.. ja niin päin pois. Tervetuloa taloon! :D :D :D :D <- hymyilevä hlökunta.
Jopa suihku haukottelee.
Hammasharja marisee.
Peilikin näyttää väsyneeltä.
Olin eilen urhea ja lähdin kekkereiltä jo klo 17:00. Tarjolla oli kaikenlaista kylmää pikkuhyvää ja tietysti kakkukahvia. Pääroolia pyöritti kuitenkin pitkän pöydän keskellä oleva valtava booli. Maku oli ihan hyvä mutta silti piti aina irvistää!? En ottanut kuin kolme lasia, en halua mitään humaluuksia vähään aikaan. Pari työkaveria oli tuonut jälkikasvunsakin mukaan, niitä sitten konttaili ja kitisi vähän joka paikassa.
Ihan jees oli, silti väsytti niin että oli nostettava kytkintä.
Pitää alkaa tekemään pakettitarjouksia. Varatkaa meiltä huone, saatte samaan hintaan myös kaupunkikiertoajelun.. ja niin päin pois. Tervetuloa taloon! :D :D :D :D <- hymyilevä hlökunta.
torstai, 23. helmikuu 2006
Elossa
Taas ollaan töissä, aamuvuorossa. Väsyttää vieläkin se tiistai-iltainen. Ohi on ne ajat kun pystyi tempaisemaan ohimennen viiden promillen humalan ja lähteä seuraavana päivänä täysin virkkuna kaupungille shoppailemaan. Nykyään menee ainakin kaksi päivää normaalin olotilan saavuttamiseen.
Kunhan pääsen kotiin, aion tehdä meille jotain hyvää ruokaa. Itsetuntoni vaatii kohentamista, minun täytyy todistaa egolleni että osaan muutakin kuin vain olla lopettamasta juomista siinä vaiheessa kun olen vielä kutakuinkin fiksussa ja seurapiirikelpoisessa kunnossa.
Miehitykseni väittää sinnikkäästi minun osaavan monia muitakin asioita, mutta en usko. Miehet kyllä tietävät mistä milloinkin tuulee - ja mitä nainen haluaa kuulla lopettaakseen ärinän.
Typerä hidaste on, että duunipaikalla on tänään klo 14:00 synttärijuhlat joissa sitten on booliakin jne. Siellä pitää kohteliaisuudesta tietenkin olla vähintään tunti. Itse lopetin monia vuosia sitten jo omien synttäreideni kekkeröitsemisen. Tiesin että kenelläkään ei huvita työajan ulkopuolella pakkojuoda kolleegojensa kanssa (yhtäkkiä puhunkin jo pakkojuomisesta? Tekopyhyys huipussaan!).
Päivä alkaa, asiakkaat tulevat alakertaan ja toivottavat minulle hyvää huomenta. Ehkä tänään säteilen positiivisempaa energiaa? Pitäkää peukkuja.
Kunhan pääsen kotiin, aion tehdä meille jotain hyvää ruokaa. Itsetuntoni vaatii kohentamista, minun täytyy todistaa egolleni että osaan muutakin kuin vain olla lopettamasta juomista siinä vaiheessa kun olen vielä kutakuinkin fiksussa ja seurapiirikelpoisessa kunnossa.
Miehitykseni väittää sinnikkäästi minun osaavan monia muitakin asioita, mutta en usko. Miehet kyllä tietävät mistä milloinkin tuulee - ja mitä nainen haluaa kuulla lopettaakseen ärinän.
Typerä hidaste on, että duunipaikalla on tänään klo 14:00 synttärijuhlat joissa sitten on booliakin jne. Siellä pitää kohteliaisuudesta tietenkin olla vähintään tunti. Itse lopetin monia vuosia sitten jo omien synttäreideni kekkeröitsemisen. Tiesin että kenelläkään ei huvita työajan ulkopuolella pakkojuoda kolleegojensa kanssa (yhtäkkiä puhunkin jo pakkojuomisesta? Tekopyhyys huipussaan!).
Päivä alkaa, asiakkaat tulevat alakertaan ja toivottavat minulle hyvää huomenta. Ehkä tänään säteilen positiivisempaa energiaa? Pitäkää peukkuja.
